Tampereen Dante Alighieri -yhdistys täyttää 80 vuotta syksyllä 2020,
mutta tarina alkaa jo aikaisemmin …
1930 -luvulla toimi Tampereella Giovani Amici d’Italia -niminen yhdistys, jonka puheenjohtajana toimi Klassillisen lyseon lehtori Armas Hämäläinen. Kun Dante Alighieri -järjestö syntyi Tampereelle syksyllä 1940, se käytännössä korvasi Giovani Amici d’Italian, jonka jäsenet liittyivät joukolla uuteen yhdistykseen. Yhdistyksemme neljän ensimmäistä vuosikymmentä kirjannut Meri Aulamo toteaa syyksi lyhyesti ”olosuhteiden muuttumisen 1940 sekä Italiassa että Suomessa”.
Liittymällä Dante Alighieri -järjestöön haluttiin etääntyä politiikasta ja lipua kulttuurisuhteiden tyynempään valkamaan. Dante Alighieri oli maailmanlaajuinen järjestö ja perustettu miellyttävän kauan sitten, 1889, joten siihen ei liittynyt yhtä räikeää poliittista väriä kuin Giovani Amici d’Italiaan.
Yhdistyksen perustamista valmistelevaan kokoukseen 27.9.1940 osallistuivat Elsa Tervo, Armo Kerävuori, Anna-Maija Lindgren, Alli Murtola, Eino Viitasaari ja Hetti Hannikainen. He päättivät kutsua koolle Dante Alighieri -yhdistyksen perustavan kokouksen 4.10.1940. Tuoreen yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kirjailija Elsa Tervo.
Sotavuosista huolimatta Tampereen Dante-yhdistyksen toiminta oli vilkasta. Kielikursseille osallistui kymmeniä opiskelijoita. On jopa luultavaa, että sota-ajan ankeat olosuhteet olivat yhdistyksen toiminnalle hyväksikin. Henkisiä harrastuksia ja huvituksia ei ollut liiaksi tarjolla, ja uppoutuminen kauniin Italian kulttuuriaarteiston opiskeluun saattoi viedä ajatukset hetkeksi pois ajan kenttäharmaista puitteista ja epävarmasta tulevaisuudesta.
Musiikkiohjelma kuului olennaisena osana tilaisuuksien ohjelmaan yhdistyksen alkuvuosina, koska ohjissa toimineet vahvat naiset omasivat monet ammattitasoisen musiikkitaustan. Ensimmäinen puheenjohtaja, kirjailija Elsa Tervo oli myös konsertoiva pianisti, ja yhdistyksellä oli ilo lukea riveihinsä lukuisia sekä laulajattaria että soitinmuusikoita. Laulajista mainittakoon Antonietta Toini, Aulikki Mikkola-Meurman, Inkeri Laes, Ertta Salo, Ilmari Mustonen, Risto Mäkelä, Aino Ryti ja Paula Lehtovirta, säestäjistä ja pianisteista Rakel Levin, Ebba Sikström-Nieminen, Irmeli Godenhjelm-Talvela, kapellimestari Eero Kosonen, Helvi Mäkinen, Ole Höckert, sellisti Aarno Nieminen, viulisti Raija Laakso. Laulajattarien Aulikki Mikkola-Meurmanin ja Antonietta Toini-Nikanderin panos tuli olemaan vahva yhdistyksen toiminnassa vuosikymmeniä eteenpäin.
Viisikymmenluvun toiminta Tampereen Dante Alighieri -yhdistyksessä oli edelleen vilkasta ja monipuolista. Filmi- ja diakuvamateriaalia saatiin entistä enemmän elävöittämään esityksiä. Kielikurssitoiminta oli aktiivista: sotavuosien monikymmenpäisiä ryhmiä ei enää saatu vuosittain kokoon, mutta parhaimmillaan kursseille osallistui lähes 60 opiskelijaa. Vuosikymmenen lopulla saattoi yhdistyksen järjestämä konsertti kerätä Kauppaseuran saliin liki 400 kuulijaa, joten voidaan perustellusti todeta Dante Alighierin olleen huomionarvoinen tekijä koko kaupungin kulttuurikuvassa.
1960-luku merkitsi myös Tampereen Dante Alighieri -yhdistykselle rohkeampaa avautumista laajempiin kansainvälisiin yhteyksiin. Marraskuussa 1960 yhdistys järjesti yhdessä Tampereen Taideyhdistyksen kanssa Eurooppaa kiertäneen piirustusnäyttelyn, johon oli kerätty nykyajan italialaisten taiteilijain näkemyksiä Divina Commediasta.
Dante Alighierin syntymän 700-vuotisjuhlaa vietettiin 4.4.1965 Kalevan yhteiskoulun musiikkisalissa. Professori Roberto Wis esitelmöi Divina Commedian ensimmäisestä laulusta, Klaara Näre-Keskinen lausui, sellotaiteilija Aarno Nieminen soitti Pergolesen sävellyksiä Ebba Sikström-Niemisen säestämänä.
Vuoden 1966 Firenzen tulvakatastrofin uhrien auttamiseksi ja tulvan tuhojen korjaamiseksi ryhdyttiin Suomessakin keräystoimenpiteisiin. Suomen Dante-yhdistykset kohdistivat keräyksensä erikoisesti Danten syntymäkaupungin taideaarteiden korjaamiseen julkaisemalla vetoomuksen pankkien välityksellä annettavasta avustuksesta. Hankkeen hyväksi myös lyötettiin 3.000 kpl kahden markan hinnasta myytäviä metallisia rintamerkkejä. Merkit menivät hyvin kaupaksi Tampereellakin.
Società Dante Alighierin pääsihteeri tohtori Filippo Caparelli Roomasta oli saapunut Suomeen ja kutsui maan kaikkien Dante Alighieri -yhdistysten edustajat neuvottelupäiville Helsinkiin 12.4.1969. Tampereen yhdistystä edustivat puheenjohtaja Aulikki Meurman ja sihteeri Sisko Juvela. Seuraavana päivänä saapui tohtori Caparelli puolisoineen Tampereelle ja piti lukuisin diakuvin elävöitetyn esitelmän aiheesta ”Calabria, vecchia e nuova”.
Kuusikymmenluvulle listautuvista nimistä, jotka sittemmin ovat pitkään olleet esillä yhdistyksen vaiheissa, mainittakoon italianopettajina aloittaneet Irmelit Hämäläinen ja Näsänen sekä Elli Peura, joka sitten 70-luvun alusta toimi pitkään yhdistyksen sihteerinä. Aimone Fornaciari, tamperelaisen italianopetuksen kantavia peruspylväitä, esiintyy opettajien luettelossa ensi kerran 1968. Vuosikymmenen lopulla, 1969, käynnistyi Kalevan yhteiskoulun italian opiskelun perinne, kun maisteri Irmeli Hämäläinen alkoi Kulttuuri-instituutin toivomuksesta pitää viikottaista italian tuntia.
1970-luvulla kulttuurin käsite monipuolistui – jonkun mielestä ehkä maallistuikin. Vaikka Dante-yhdistys säilytti korkeakulttuurisen leimansa, sen esitelmätarjontaa tarkasteltaessa on nähtävissä näkökulman avartumista esimerkiksi nykyarkkitehtuurin alueelle.
Tärkeää oli yhteistyö Italian Kulttuuri-instituutin kanssa, joka ohjelma-avun lisäksi tuki taloudellisesti yhdistyksen omien kielikurssien järjestämistä. Kun tuo tuki 1975 loppui, saatiin kaikeksi onneksi Tampereen kaupunki osallistumaan rahoitukseen. Rahallisen panoksensa antoi myös kattojärjestö, jonka Sede Centrale lähetti vuosittain yhdistyksen käyttöön apurahan. Sen arvo vaihteli 70-luvun loppuvuosina 75.000 ja 100.000 liiran välillä.
Vuosina 1973-77 yhdistyksellä oli vaikeuksia kokoushuoneen suhteen. Vuonna 1964 oli siirrytty pitämään kokoukset Suomalaisella Klubilla. Koska pianoa ei siellä ollut käytettävissä, musiikkipuoli jäi pois. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 1973 Suomalaisella Klubilla oli niin paljon tilaisuuksia, ettei aina saatu varatuksi huonetta ja oli etsittävä kokoontumispaikkoja muualta. Goethe-Institut tarjosi ystävällisesti apuaan, suhtautui erittäin myötämielisesti yhteistyöhön ja luovutti ensiluokkaista välineistöäänkin Dante-yhdistyksen käyttöön. Lopuksi päädyttiin NNKY:n kokoussaliin Tuomiokirkonkatu 12:een, kunnes taas vuonna 1977 päästiin palaamaan Suomalaiselle Klubille.
1980-luvun Italia-kiinnostus toi tullessaan joitakin uusia yhteistyön mahdollisuuksia ja muotoja: mm. 1988 huhtikuussa järjestettiin yhdessä Tampereen yliopiston ja Tampereen kaupungin kanssa Italian kulttuuripäivät, joihin myös perinteinen Danten-päivä liittyi. Vuosikymmenen lopulla yhdistyksen jäsenmäärä ylitti 200 henkeä.
Vuosi 1980 on tärkeä merkkivuosi sikäli, että tuolloin ensi kerran saatiin jaettavaksi opiskelustipendi Perugian Università degli Stranierin kursseille.
1990-luvun alkupuolella maassamme käynnistynyt paikallisradiotoiminta antoi Dante Alighieri -yhdistykselle mahdollisuuden saada äänensä kuuluville eetterissä. Eri ystävyysseurojen toimintaa esittelevässä Radio Moreenin sarjassa puhuivat Italian ja Dante Alighierin puolesta puheenjohtaja Riitta Lauslahti, sihteeri Elli Peura ja johtokunnan jäsen Kalle Mäkelä.
1990-luku ei ollut otollisin mahdollinen kulttuuriharrastuksille. Perinteiset esitelmät diakuvineen saattoivat tuntua vanhahtavalta tiedonsiirron metodilta ja yltiökesyltä viihteeltä maailmassa, joka vannoi virtuaalisuuden nimiin – mitä sillä itse kukin ymmärsikin. Tampereen Dante Alighieri -yhdistyskin koki jonkinmoisen jäsenmäärän laskun. Kaikesta tästä huolimatta Dante Alighieri toimi edelleen vireästi, itseensä ja tehtävänsä merkitykseen uskoen. Niin yhdistys kuin sen kymmenkunta työntäyteistä vuotta toiminut puheenjohtaja saivat kauniin tunnustuksen ansioistaan vuonna 1990, kun koko kansainvälisen Dante Alighierin presidentti Salvatore Valitutti myönsi Riitta Lauslahdelle järjestön kultaisen ansiomerkin.
Lokakuun 7. vietettiin Tampereen Dante Alighieri -yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa. Paikkana oli Pyynikinlinna, minne oli pystytetty juhlan kunniaksi kaksikin näyttelyä. Toinen esitteli Tampereen Dante Alighieri -yhdistyksen viittä vuosikymmentä, toinen oli koko järjestön satavuotisjuhlanäyttely. Tampereen Dante-yhdistyksen parhaiden musiikkiperinteiden mukaisesti asiaan kuului juhlakonsertti.
Tarkasteltaessa Tampereen Dante Alighieri -yhdistyksen vaiheita 1980- ja 1990-luvuilla on todettava, että jos ja kun kunnia annetaan sille, kelle kunnia kuuluu, Fiorello di Silvestren nimi on merkittävä jalometallikirjaimin aikakirjoihin. Niin usein tapaamme hänet esitelmöijänä levittämässä ja syventämässä tietoutta Italiasta, sen historiasta ja kulttuurista.
Toimintavuoden 1997 alkajaisiksi todettiin yhdistyksen olevan yhtä varapuheenjohtajaa vailla, joten Kirsti Peltonen kutsuttiin varapuheenjohtajaksi ja hänen tilalleen rahastonhoitajaksi astui varatuomari Pentti Saleva. Puheenjohtaja Riitta Lauslahtikin katsoi hoitaneensa jo kyllin pitkään yhdistyksen vastuunalaisinta luottamustehtävää ja ilmoitti kolmivuotiskautensa päättyessä jättävänsä paikkansa täytettäväksi.
Ylläolevat katkelmat ovat teoksesta Kalle Mäkelä: ”Sodan helvetistä postmoderniin paratiisiin: Danten matka halki kuuden vuosikymmenen. Società Dante Alighieri, Comitato di Tampere 1940 – 2000” (Tampere 2000).
Yhdistyksen toiminta jatkuu edelleen vireänä. Menneisiin ja tuleviin tapahtumiimme voit tutustua alla olevista linkeistä. Myös historiikkiin on luvassa jatkoa!